Pelkäänkö hitautta?

Tarjolla on nopeutettua meditaatiota,  pikatreffejä ja kolmen minuutin iltasatuja. Otsikoissa luvataan rantakuntoa kuukaudessa ja lihaksia kaupan päälle. Kun autoni on pikapesussa, voin hotkia pika-aterian, kun lapsi on parkissa, ehdin leipoa pikapullat.  Aina voi soittaa kaverille pikapuhelun. Suomalaisen eliniän ennuste on pidempi kuin koskaan. Olemme saaneet parin sukupolven aikana kymmeniä terveitä elinvuosia lisää. Meillä ei tutkimusten mukaan ole syytä lisätä vauhtia. Kiire silti on – töihin, syömään, kotiin, liikkumaan, milloin mihinkin.

spa uusi 51

Kiire on osa kaupunkikulttuuria ja monilla osa työelämää. Kiire voi olla myös elämäntapa. Kurottautuminen sinne, missä en vielä ole, on pahe, johon olen jo lapsena kasvanut. Olisipa minulla jo huominen, olisipa perjantai, olisipa koe jo ohi, olisipa jo kevät, olisinpa jo täysi-ikäinen, olisinpa jo kirjoittanut graduni, olisipa minulla jo perhe. Mihin minulla on kiire?  Ohitanko jotain oleellista –  ja sen myötä kyvyn olla tässä? Ohitanko sen, että tämä hetki, sellaisenaan on paras paikka? Entä jos istuisin alas, ristisin jalkani ja katsoisin taivasta, en itseäni ja kiirettä.

spa uusi 4

Kohtaan työssäni koreografina vanhoja ihmisiä. Viihdyn heidän seurassaan. Se on helppoa, sillä heidän kiireensä on historiaa. Eräs iäkäs rouva kertoi minulle pelänneensä myöhästymisiä koko ikänsä ja vapautuneensa pelosta vasta 75-vuotiaana. Joutilaisuus voi olla taitolaji ja pyhä olotila, jossa on samaan aikaan jotain hyvin kiehtovaa ja pelottavaa. Mitään pahaa ei tapahdu, jos suljen puhelimen, hidastan kävelyä ja istun alas. Liian usein teen sen vasta, kun on myöhäistä, kun jokin kehossa pettää tai uupumus ohittaa normaalin väsymyksen. Joutilaisuudella ja hitaudella on hiljainen kutsu, ne eivät huuda vaan kuiskaavat  hiljentymään.

spa uusi 101

Kämp Span rauhoittava tunnelma kutsuu jo ulko-ovella hitauteen. Kynttilät, himmeä valaistus ja höyrysauna odottavat. Hoidon jälkeen istun lepotuoliin ja muistan vanhan viisauden liikennevaloista. Punainen valo, pysähdy. Keltainen valo, odota. Vihreä valo, mene. Mutta mene rauhassa.

 

Kesän alku on upea aika hidastaa – silloin huomaa uuden syntyvän itsessään ja luonnossa.

 

 

 

Kommentoi

Kämp Span sivuille
Seuraa Kämp Spata Facebookissa Seuraa Anne Kukkohovia Twitterissä Tilaa Kämp Span uutiskirje Kämp Span verkkokauppaan

Kirjoittaja:

Hanna Brotherus

Hanna Brotherus

Hanna Brotherus on tanssitaiteilija, koreografi ja ohjaaja. Hänen teoksistaan tunnetuimpia ovat turvapaikan hakijoiden elämäntarinoista kertonut Paperiankkuri (Suomen Kansallisteatteri 2011) ja vanhusten sotamuistoja käsitellyt Silmissäni mennyt (Helsingin Kaupunginteatteri 2009). Keväällä 2015 saa ensi-iltansa sooloteos Hanna B. (Suomen Kansallisteatteri).


Tutustu kaikkiin kirjoittajiin